Näyttämöpäivien valinnat on tehty

Työväen Näyttämöpäivät järjestetään tammikuun viimeisenä viikonloppuna 31.1.–2.2.2014.  Tänä vuonna valitsijana toimi ohjaaja Tuomo Aitta. Hän löysi 48 hakeneen esityksen joukosta 14 Näyttämöpäiville sopivaa kotimaista esitystä ja näiden lisäksi Näyttämöpäiville kutsutaan Juha Hurmeen Maiju Lassila sarjan ensimmäinen osa  ”Liika viisas”. Hurmeen Liika viisas aloittaa viisivuotisen Maiju Lassila sarjan, jonka aikana saamme nähtäväksi  tunnetuimpia ja vähän tuntemattomampia Lassilan  alias Algot Untolan teoksia.

Näyttämöpäivä valintoja ja valintaprosessia Aitta luonnehtii seuraavasti:

Olin Mikkelissä Työväen Näyttämöpäivillä 1990-luvun alussa katsojan roolissa ja muistan että jokainen näkemäni esitys oli vaikuttava. Kylätaskun ”Haapojasta” ja Mellerin ”Siriuksen vieraista” palautuu mieleeni vieläkin kuvia näyttämötilanteista. Eli taso oli nuoren teatteriharrastajan silmin kova. Nyt kun sain tämän kerran elämässä kohdalle osuvan unelmapestin, eli kunnian toimia valitsijana, niin kieltämättä mieleen hiipi myös pelko ja epäilys, että voiko vastaavanlaista katsojakokemusta, vaikuttumisenastetta enää saavuttaa? Tehdäänkö maassamme vielä yhtä hienoja harrastajateatteriesityksiä kuin silloin joskus takavuosina? Paha mennä sanomaan, koska sekä aika, minä, että teatteri ovat muuttuneet. Mutta sen voin huojentunein mielin todeta, että parin suomenkierroksen ja lukemattomien DVD – tallenteiden katsomisen jälkeen näyttää valtakunnassa harrastajateattereiden osalta asiat olevan hyvällä mallilla.

Tästä ovat todisteena laaja spektri mitä erilaisimpia esityksiä hallituista klassikko – tulkinnoista villeihin ja arvaamattomiin kokeiluihin ja kaikkeen siltä väliltä. Ikähaitari ulottuu teini-ikäisistä yli kahdeksankymppisiin, jotka joissain ryhmissä näyttelevätkin yhdessä. Usein poistuin katsomosta liikuttuneempana kuin teatteriesityksistä yleensä. Ihmettelin tätä usein. Se saattaa johtua monestakin asiasta. Muistan miten rankkaa oli välillä juosta suoraan töistä teatteriharjoituksiin, mennä myöhään yöllä kotiin ja aamulla aikaisin takaisin töihin. Se panos joka annetaan yhteisen esityksen onnistumisen eteen, on usein tuntuva ja suuri. Olennaisinta taitaa kuitenkin olla harrastajanäyttelijöiden sekä esitysten kyky helposti ja keveästi ylittää se ns. ramppi, joka ammattiteattereissa jää usein ylittämättä tai ylittyy vasta rankan ponnistelun tuloksena. Niissä kellareissa, työväentaloissa, navetoissa ja entisissä teollisuustiloissa joissa istuin, oli usein roppakaupalla yhteisöllistä lämpöä, kun esiintyjät ja yleisö kohtasivat tasavertaisina toisensa.

Huomaan, että esitykset joista pidän ja jotka valitsin Mikkeliin ovat hämmentävän erilaisia. On mm. suurella taidolla ja huolella viritettyjä intiimejä draamoja ja sitten kaikkia taidemääritelmiä pakenevaa remellystä, jonka energiasta, hauskuudesta ja vimmasta en vaan, vaikka välillä tahdoinkin, voinut olla pitämättä. Eli paljastuin monipuolisemmaksi ja tavallaan ”rahvaanomaisemmaksi” teatterinkatsojaksi kuin alkuun kuvittelin.   On asioita joita Suomessa ei osaa kukaan tehdä, esittää ja ilmaista paremmin kuin harrastajateatterit ja näitä arvoja pyrin valinnoissani painottamaan.

Posted in ajankohtaista.

Vastaa